Suuri muutos on siis avioero, jonka seurauksena kotikolo on nyt laitettu myyntiin ja aikanaan sitten muutan poikien kanssa uuteen osoitteeseen. Poikien päivähoitopaikkakin piti perua ja hakea uudelleen paikkoja vuoropäiväkodista (mulla on töitä lauantaisin ja opiskelujen lähipäivät iltaopintoina). Onneksi eilen tuli puhelu, että pojat ovat saaneet paikat vuoropäiväkodista alle puolen kilsan päästä työpaikaltani. Loistojuttu sikälikin, että uutta asuntoa etsiessäni ei tarvitse päiväkodin sijaintia. Muutettiin sitten mihin kaupunginosaan tahansa, niin pojat on näppärä tipauttaa hoitoon työmatkalla ja työpäivän jälkeen oon nopeasti hakemassa heitä hoidosta.
Kodin myyminen voi ollakin sitten pidempi prosessi. Huomenna klo 14 tulee valokuvaaja ottamaan kuvat asunnosta (missä välissä mä ehdin muka siivota?!), ja ensi viikonlopulle välittäjä kaavaili jo näyttöä. Onneksi ollaan poikien isän kanssa ihan hyvissä väleissä erosta huolimatta, joten mua ei hirveästi ahdista vaikka jouduttaisiinkin vielä aika X majailemaan saman katon alla.
Tunteet heittelee kyllä laidasta laitaan, mutta kai se kuuluu asiaan tässä tilanteessa. Onneksi on pojat ja työ ja koulukin alkamassa, joten ajatukset ei pääse pyörimään vain tämän Suuren Muutoksen ympärillä. Kyllä me selvitään :) Sinänsä onni onnettomuudessa, että mä oon joutunut alusta lähtien olemaan niin paljon yksin poikien kanssa. Ei tarvii nyt miettiä, että miten pärjään kun ei olekaan sitä toista aikuista arjessa mukana. Lupaan aktivoitua blogin suhteen jahka ollaan päästy uuteen kotiin Team Täystuhon kanssa ja saatu edes suurin osa tavaroista paikoilleen. Nyt tämän mylläkän keskellä voi olla aika hiljaista.
